Lemmikin ruokakuppi kertoo ajasta, arjesta ja arvoista
Aiemmin koira söi tähteet ja kissa nappasi navetassa saaliinsa. Nykyisin ravinto valitaan huolella. Erityisesti kissan ruokinta vaatii ymmärrystä sen biologisista tarpeista. Monen muun asian tavoin lemmikin ruoka ei ole enää vain ruokaa. Se kertoo, mikä lemmikin rooli ja merkitys perheessä on.
Ihmisten ruokavaliot ja odotukset ravintolaruokaa kohtaan muuttuvat vuosikymmenestä toiseen. Samalla myös lemmikkiperheissä odotukset lemmikkien ruokintaa kohtaan muuttuvat.
Prima Petin innovaatiojohtaja Reija Hoffrén näkee, että trendit seurailevat kaksijalkaisten ruokailutottumuksia.
”Lemmikkivanhemmuus on trendi, jonka ansiosta lemmikkejä kohdellaan Pohjoismaissa perheenjäseninä. Se näkyy ravitsevan ja vastuullisesti tuotetun ruoan arvostuksena”, Hoffrén tiivistää.
Sanat kuvaavat hyvin lemmikkisuhteen muutosta. Ennen koirilla ja kissoilla oli omistajia, nykyisin yhä useampi kutsuu itseään lemmikkinsä vanhemmaksi.
Lemmikkien ruokinnassa kehitys näkyy siten, että kissoille ja koirille halutaan tarjota ruokaa, joka on suunniteltu niiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aina näin ei ole ollut, huomauttaa Kennelliiton järjestöosaston päällikkö ja koirakasvattaja Kaisa Gold.
”Muistan, kun mummolassa oli 1970-luvulla koira. Se söi pelkästään ihmisten ruoan tähteitä. Aika reippaasti ruokana oli sian luita, mutta ihan hyvin mummon koira voi”, Gold nauraa.
Ruokakaupasta eläinkauppaan ja takaisin
Suomalaisten ruokailu alkoi muuttua pikkuhiljaa 1970- ja 80-luvuilla. Muutos agraariyhteiskunnasta kaupungistuvaan Suomeen oli loppusuoralla ja yhä useampi lemmikin omistaja totutteli syömään elintarviketeollisuuden tuotteita. Hieman kärjistäen suomalaisessa ruokakulttuurissa siirryttiin itse nostetuista perunoista kaupasta ostettuihin puolivalmisteisiin.
”Elintarvikkeiden trendit tulevat pienellä viiveellä lemmikkien ruokaan”, Hoffrén sanoo.
Lemmikkien ruokinta alkoi muuttua merkittävästi 1980- ja 90-lukujen taitteessa. Silloin kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä erityisesti koirien kuivaruokia. Kaisa Goldin mieleen ovat jääneet suomalaiset Serti ja Pluto sekä ulkomaisista tulokkaista Royal Canin.
”Aluksi kaikkia lemmikkiruokia sai tavallisesta ruokakaupasta, mutta sittemmin pikkuisen paremmat ruoat siirtyivät eläintarvikekauppoihin. Koiranomistajatkin jakautuivat vähän sen mukaan, mistä lemmikkinsä ruoan ostivat”, Gold sanoo.
Viime vuosina lemmikkiruoassa on eletty vahvaa kotimaisuuden aikakautta. Yhä useampi lemmikinomistaja suosii terveellistä ja vastuullisesti tuotettua ruokaa. Tämä näkyy myös lemmikkien ruokinnassa.
Lemmikkiruoissa suomalaisen reseptiikan ja tuotannon määrä on 2000-luvun alusta moninkertaistunut. Samalla kauppojen lemmikkiruokavalikoima on monipuolistunut, ja lemmikkiruokaa myydään lähes kaikissa kaupoissa markeiteista rautakauppoihin. Myös lemmikkien premium-ruoat ovat tulleet sinne takaisin.
”Lemmikinomistajan on tavallisella kauppareissullaan saatava hankittua myös lemmikkinsä ruoat. Hyvinvointia edistäviä, laadukkaita ja vastuullisesti tuotettuja ruokia ostetaan, kun niiden hankinta on vaivatonta”, Reija Hoffrén näkee.
Kasvattajan ohjeet luovat pohjan koiran terveydelle
Ruokakulttuurin muuttuessa myös lemmikkien hankinta on muuttunut. Kun menneinä vuosikymmeninä koiria saatettiin hankkia hetken mielijohteesta tutun pentueesta, nykyisin yhä useampi lemmikkiä harkitseva on valmis satsaamaan rotukoiran tai -kissan hankintaan aikaa, vaivaa ja rahaa. Moni kuitenkin hankkii esimerkiksi rescue-koiria ulkomailta tai pelastaa hylätyn kesäkissan.
”Tänä päivänä lemmikin omistajien suhtautuminen ruokaan on jakautunut. Osa antaa koiralle vain tarkkaan mietittyä raakaravintoa, kun taas toiset liputtavat vahvasti kuivaruokien puolesta. Eläinlääkärit taas puhuvat usein sekaruokinnan puolesta, eli että koiran ruokavalioon kuuluisi kuivaruoan lisäksi esimerkiksi lihaa ja ruoantähteitä, eli kohtuus ja tasapaino ovat hyvä ohje tässäkin asiassa”, Gold sanoo.
Gold on itse kasvattanut amerikanstaffordshirenterrierejä, löwcheneitä, jackrussellinterrierierejä ja kettuterrierejä. Kun pentu lähtee emonsa hoivista uuteen kotiin, omistaja saa huolellisesti laaditut ruokintaohjeet mukaansa.
”Sillä on iso merkitys, minkälaiset ohjeet kasvattaja antaa pennun ruokinnasta. Usein niitä noudatetaan etenkin alussa tarkasti. Se on hyvä, koska näin varmistetaan pentuvaiheen monipuolinen ravinnonsaanti”, Gold sanoo.
Kissa muuttui metsästäjästä märkäruokakriitikoksi
Myös kissan ruokinta on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Goldilla itsellään on kotona kaksi kissaa.
”Suhde kissoihin ja niiden ruokintaan on pysynyt hieman yksinkertaisempana kuin koirien puolella, mutta myös kissojen ruokinnassa on nähtävissä sama kehitys kohti hyvinvointia ja vastuullisuutta korostavaa ruokavaliota”, Gold sanoo.
Aiemmin kotikissat olivat usein puolivillejä navettakissoja, jotka hankkivat osan ravinnostaan itse ulkoa.
”Mummon kissoilta ei juuri kyselty mieltymysten perään. Kaloja ja maitoa ne saivat, mutta muuten ne olivat navettakissoja ja söivät mitä kiinni saivat”, Gold kertoo.
Enimmäkseen kissastakin on tullut sisällä viihtyvä seuraeläin. Kissan luontaiset metsästäjän ominaisuudet eivät ole kadonneet mihinkään. Luonnossa kissa on tottunut hankkimaan ruokaa, mutta kotioloissa kellivä kissa ei voi valita, mihin välipalaan kyntensä iskee. Kissanomistajalta vaaditaankin lemmikkinsä ruokinnassa rakkautta ja kärsivällisyyttä.
”Kissa on ruokailijana erityislaatuinen. Se ei ole yhtä kaikkiruokainen kuin koira, eikä syö automaattisesti sitä, mitä tarjotaan. Kissa voi pahimmassa tapauksessa näännyttää itsensä nälkään, jos ruoka ei ole mieleistä”, Gold toteaa.
Gold muistuttaa märkäruoan tärkeydestä, sillä siitä laiskana juojana tunnettu kissa saa myös nestettä.
Viime vuosikymmeninä kasvissyönti on yleistynyt. Monelle valinta on eettinen ja vaakakupissa painavat myös eläinten oikeudet. Gold ei itse ole syönyt punaista lihaa vuosikymmeniin ja ymmärtää tasapainoilua.
Lemmikin oikeuksiin kuuluu olla eläin.
”Kissa on saalistaja, joka ei pärjää ilman lihaa ja esimerkiksi siitä saatavaa tauriinia. Niin kissat kuin koiratkin ovat lihansyöjiä, joiden ruokavalio ei ole korvattavissa kasvisperäisillä proteiineilla ilman terveysriskejä”, Gold muistuttaa.
